Hellurei ja hellät tunteet! Se olis kesäloma takana päin. Toivottavasti kaikilla tyypeillä on ollut kesäloma tai on vielä edessäpäin. Loma tekee erittäin hyvää niin karvaisille kuin karvattomammillekin.
Meidän lauman kesäloma oli kaikin puolin oikein rentouttava. Ulkona oltiin kelin mukaan paljon! Monena aamuna sai nukkua niin pitkään ku huvitti ja minähän nukun! Meidän lauman unikeko olen ehdottomasti minä. Unikeon päivää vietettiin 27. heinäkuuta ja titteli napsahti mulle ihan heittämällä.
Naistyyppi on joskus oikein ottanut videookin siitä, kun alan aamulla pikkuhiljaa heräilemään. Ensiksi toivon kuulevani kauniiseen sävyyn hyvien huomenien toivotukset, pienet rapsutukset ja silitykset olis myös toivottavia. Aamupusut ovat erittäin tärkeitä. Sitten pitää saada kiskotella ja haukotella ihan rauhassa. Parta- ja kulmakarvat laitan itse ravistellen ojennukseen. Monesti kuulen, että mulla on parta ihan sekasin aamulla.
Sitten odotan sängyssä, että kuulen jääkaapin oven aukaisun. Höristän korviani ja
kuuntelen otetaanko pöydälle ensin kinkkupaketti vai juusto. Sitten pomppaan keittiön puolelle ja aamupalalle.
Kesäkuun viimeisenä päivänä kävin näyttelyissä Jämijärvellä. Päivää ennen sain oikein spa-kokemuksen. Turkki harjattiin ja siistittiin viimeistä karvaa myöden. Sitten pääsin vaahtokylpyyn, jonka jälkeen turkki föönattiin kuivaksi ja loppusilaus tehtiin vielä harjalla. Kuulemma tällaisesta luonnonlapsesta tuli oikein hieno prinsessa näyttelyjä varten. Ihme juttu, ku illalla en päässyt möyriin ollenkaan puskiin ja ojanpohjille.
Aamulla lähdettiin aivan liian aikaisin kohti näyttelyitä. Olin silmät ristissä vielä paikan päälle päästyämme. Siellä kyllä heräs, ku oli niin paljon kaikenlaisia koiria. Onneksi tapasin siellä myös pari mun sisarusta. Se auttoi hiukan tähän jännitykseen, mitä oli ilmassa.
Taas kammattiin partaa ja kulmakarvoja ennen kuin oli mun vuoro mennä kehään. Kehään mut vei hyvä ihmiskaverini Roosa, joka tietää miten siellä kuuluu mennä.
Tepsuttelin vissiin ihan tyylikkäästi, kun kehuja tuli. Mut oli se hiukan jännä paikka ja ihan joku outo miestyyppi tuli mua pöydälle käpälöimään. Sain EH:n, erittäin hyvän. Siitä on kuulemma hyvä jatkaa. Ja huom! tuomari sanoi, että olen hyvän kokoinen. Joten juustodieetti on varmaan tepsinyt…
Elokuussa on seuraavat näyttelyt. Kuulemma juustoo ei heru heinäkuussakaan… Yhtä tuskaa…
Vielä on onneksi kesää jäljellä ja kuulin, että mun viime vuoden lomatoive toteutuu elokuussa. Pääsen pohjoisen poikia katsoon ja kiertämään Pienen karhunkierroksen. Ja kaiken lisäksi mukaan tulee parasta lenkkiseuraa eli koirakaverini Simppa.
