Mikäs sen parempaa on kuin kevätauringossa makoilu. Harrastan sitä ihan päivittäin, kunhan vaan paistaa.
Viime viikolla oli Kennelliiton vuosittainen koiranpäivä, ihmisen parhaan ystävän juhlapäivä. Päivän tarkoituksena on muistuttaa ihmisen parhaan ystävän merkityksestä, joka on muuten suuri. Koiranpäivänä korostetaan pehmeitä ja lämpimiä arvoja ja kerrotaan koiran erilaisista rooleista ihmisen elämässä ja yhteiskunnassa.
No mulla meni päivä ensinnäkin etätöissä. Huolehdin, että toi naistyyppi muistaa juoda aamulla aamukahvin. Samalla pieni kinkunpalanen tipahtaa sopivasti meikäläisen suuhun. Välillä olen todella huolestunut, kun sen jälkeen naistyyppi istua tönöttää tietokoneella tunti tolkulla. Jos minä en pitäisi huolta, tyyppi ei muistaisi välillä juoda eikä syödä. Käyn siinä puolen päivän tienoilla komentamassa sen tuolin vieressä, että nyt liikkeelle ja syömään jotain. No, jälleen siinä jotain pientä herkkua saattaa jälleen minunkin suuhuni tipahtaa. Tässä kohtaa ulko-ovi aukeaa ja pääsen kirmaamaan takapihalle ja saan jäädä terassille auringon paisteeseen pötköttelemään ja kuuntelemaan linnunlaulua. Tällä hetkellä onkin melkoinen viserrys pihapuissa ja tirpat tekevät pesiä pönttöihin urakalla.
Ei mua sinne ulos unohdeta. Kun on työpäivä takana, lähdetään lenkille. Se on päivän toiseksi paras kohta. Eilen oli hieno keväinen päivä. Näkyi kurkia ja kauriita pelloilla ja aurinko paistoi. Mulla on sellanen pitkä lenkkiremmi ja jättäydyin naistyypin taakse paluumatkalla. Löysin ihanan paskakasan. En voinut itselleni mitään, vaan heittäydyin selälleni kasan päälle. Sain kuulla kunniani ja melkoisen metelin naistyyppi piti. Niihin ei kuulemma saa mennä kierittelemään, vaikka olis kuinka koiranpäivä.
Kotio kun päästiin, kävelin itse suoraan suihkuun ja sain kokonaisvaltaisen vaahtokylvyn. Kylvyn jälkeen saan monesti hepulin ja juoksen ympäri huushollia villinä ja vapaana. Ravistelen turkkia ja hinkaan itseni olohuoneen mattoon. Sen jälkeen pääsen lämpimän viltin alle sohvalle.
Päivän paras hetki oli kun miestyyppi tuli töistä kotio. Se on yhtä riemua, kun koko lauma on kasassa. Silloin ei ole mitään rajaa pusujen määrän suhteen ja saa niin paljon rapsutuksia. Muutenkin pidän siitä, että mitä vaan tehdään tai minne vaan mennään, niin kaikki tehdään yhdessä, koko lauma. Yleensä pääsen ihmistyyppien mukaan minne vaan. Kuulemma osaan niin hyvin käyttäytyä.
Jos mennään käymään vaikkapa autohuollossa, minua tervehditään siellä ensin ja sitten vasta noi ihmiset. Monesti saan leikkiseuraa niistä raavaista ja isoista miehistä. He ovat kovin iloisia, kun astun ovesta sisään. Siinä puhutaan autoista ja moottoreista ja kas kummaa, pian ne ovat kontillaan mun kans lattialla leikkimässä, isot miehet työhaalareissaan. Ehkä heillekin tekee pieni taukojumppa terää.
Jos joku on varmaa, niin se, että koira on ihmisen paras kaveri. Kyllä sitä kelpaa juhlia vaikka joka päivä!
