Niinpä… Niin sitä vaan luultiin kotopiirissä, että meitsi olisi heti paksuna ja masussa pieniä pentuja. Kävimme oikein kaksikin kertaa ultrassa, kun ekalla kerralla oli näkyvyys hiukan huono ja toiveita vielä eläteltiin. Tosi moni sanoi, että ihan selkee homma. Jopa mun herkkää vatsan muotoakin jo katseltiin sillä silmällä, että pyöristynyt on. Pieru siellä masussa on vaan kiertäny, eikä sen kummempaa sirkusta siellä.
Yhteenvetona nyt sitten kerroin ihmistyypeille kotona, että ens kerralla kun menemme Seppoa katsomaan, niin pitää mennä ajoissa eikä jälkijunassa. Tyypit ottivat neuvosta onkeensa. Kuulemma yritetään paremmalla tuurilla kesän lopulla. Lisäksi sanoin, että nyt meillä on mukavan rauhallinen kesä tulossa ja minä saan kaiken rakkaushuomion, eikä tartte sitä jakaa pennun kanssa. Saan olla päiväunilla kaikessa rauhassa, ei tartte jakaa herkkuja toisten kanssa, sängyssä on enemmän tilaa, veneessä on sylissä paikka valmiina ja lenkillä voin päättää suunnan ja tahdin. Että ihan hyvin tässä on asiat.
Mielestäni muutenkin on todella törkeetä, että ulkonäköä tollai arvostellaan. Kuulen sitä yleensä silloin, kun turkki on jo hiukan ylimitassaan eli silloin sanotaan ihan suoraan päin kuonoa ”turjakkeeksi” tai ”karvapommiksi”! Kuulemma nytkin on trimmauspäivä ihan nurkan takana, ilmeisesti pääsiäiseksi tukka kuntoon. No se sopii kyllä, koska nyt on jo ihanan keväisiä päiviä ja lämmintä. Mielestäni koirillekin kuuluisi jonkinlainen kehorauha…
Eilen tuli oltua koko päivä ulkona. Hyvin tehtiin jo aamutuimaan selväksi, että pihahommia on riittämiin. Lehtipuhallin pörisi ja harava heilui. Meikäläisellä oli ne työnjohdolliset tehtävät. Makoilin auringossa, kävin sammalmättäällä välillä pissalla ja vahdin, että työnjälki oli hyvää. Välillä kun tyypit istahti mehua juomaan, kävin moiskauttamassa märän pusun poskelle ihan kannustukseksi. Vielä kuulemma jäi hommia, kun puolet pihasta oli jäässä.
Kevät on tosi ihanaa aikaa, kun valon määrä kasvaa. Meillä on bongailtu jo monenlaisia vesilintuja ja joutsenet laulaa ihan koko ajan. Tosin ei mene varmaankaan kauaa aikaa, kun ensimmäinen punkki ilmestyy. Ne eivät ole lainkaan kivoja. Pitää nyt jo alkaa varautua niihin ja huolehtia punkkikarkotteet kuntoon. Leskenlehdet ovat jo ihastuttaneet lenkin varrella ja ei mene varmaan kauaa aikaa, kun ekat sinivuokot ilmestyvät.
Viikonloppuna avattiin ihmistyyppien kanssa terassikausi, käytiin lähipubissa. Osaan tietysti myös siellä käyttäytyä ja mikäs siellä ollessa, kun raavaat miehet käyvät kehumassa mun partaa. Ovat oikein kateellisia mun parrasta. Se pitää muistaa, että parta ei kasva hetkessä ja siitä pitää pitää huoli. Kun syö ruokaa tai muuten vaan tonkii ulkona, pitää muistaa putsata parta. Joskus riittää, kun hinkaa sen olohuoneen mattoon tai sitten pitää oikein ottaa kunnon shampoopesu. Lisäksi kuuluu harjata säännöllisesti, ettei tule takkuja ja muita solmuja. Parrassa saa myös salakuljetettua ulkoa sisälle erilaisia aarteita, kuten tuohen palasia ja tikkuja. Kannattaa kokeilla.
