Nyt on meikäläisen tassut tallanneet melkoisia lenkkejä. Elokuun viimeisellä viikolla toteutui pyytämäni lomareissu Kuusamoon. Heti aamutuimaan huomasin, että mun oma vihreä reppu oli otettu esille, joten siitä tiedän, että nyt lähdetään reissun päälle. Omat nappulat, herkut ja lempilelu (pinkki raato) laitettiin reppuun mukaan. Lisäksi omat ruokakipot ja varalle panta ja remmi.
Ihmistyypit pakkas auton, ja sitten viimeiseksi meikäläinen takapenkille omaan kuljetusboksiin. Aurinko paistoi ja mulle kerrottiin, että nyt ollaan autossa koko päivä. Pysähdeltiin useampaan kertaan pissa- ja juomatauoilla. Kehotettiin, että voisin nukkua autossa, mutta en todellakaan nukkunu, ku olin ihan täpinöissäni.
Katselin ikkunasta maisemia ja istua tönötin innoissani ihan koko matkan perille asti. Saavuimme illalla mökin pihaan ja siellä vastassa olikin tuttuja ja paras lenkkikaverini Simppa. Aikalailla pian mentiin saunan kautta nukkuun.
Maanantaina lähdettiin autolla kohti Pientä Karhunkierrosta. Kun saatiin auto parkkiin alkoi loman paras osuus, lähdimme kiertämään kävellen kierrosta. Siellä oli niin paljon hyviä tuoksuja ja viestejä pitkin polun varsia, että ihan meinasin innosta sekaisin mennä. Neljä riippusiltaa ylitettiin ja hiukan menin ensimmäisen yli sillain masu siltaa viistäen, mut loput meni jo tottuneesti. Tietysti oli eväät mukana ja grillattiin puolen välin paikkeilla.
Törmäsin myös hiukan omituiseen otukseen. Jotenkin tutun oloinen, mutta ei se pelänny mua yhtään. Se oli kuulemma poro. Kerroin omalla kauniilla äänelläni sille etelänterveiset, mutta ei se käsittäny yhtään. Alko mulkoileen mua ja heilutti komeita sarviaan. Ei kotona peuroilla niin hienoja sarvia oo näkyny. Totesin, että keskustelu oli aika yksipuoleista ja lähdin jatkaan matkaa eteenpäin. Kunnes huomasin, että se taisi kumminkin jotain ymmärtää, ku se lähti mun perään. Hihnan päässä oleva naistyyppi alko jo huolestua, kun pohjosen elukka vaan lähesty suoraan kohti. Onneks se kumminkin meni kiltisti ohi ja pisti maate vähän matkan päähän.
Seuraavana päivänä kävimme kiertämässä Riisitunturin. Sekin oli mukava kävelylenkki. Maisemat olivat kauniita ja seura mukavaa. Tällä kertaa lomamatka oli hiukan lyhyt ja sovittiin oman lauman kanssa, että seuraavalla kerralla ollaan huomattavasti pidempään. Sain kehuja siitä, että kanssani on helppo matkustella ja reissata, kun olen niin kovin kiltti. Olen kyllä jatkossakin, jos pääsen ihmistyyppien kanssa näin kivoille lomareisuille!
Sitten pitää vielä mainita, että mulla oli synttärit 8. syyskuuta. Tuli kaksi vuotta täyteen!
Lahjaksi sain uuden nahkaisen remmin, uuden kimaltelevan partaharjan ja possunkärsän! Kärsä ei ihan alkuun ollu maitilla, mutta kyllä se siinä juhlahumussa upposi. Ruma se ainakin oli. Mutta en ole herkkujen suhteen sillain nirso…
Se on kuulemma kesä sitten ohi. Kävimme eilen viimeisellä tämän vuoden veneilyllä ja huomenna nostetaan vene jorpakosta ylös. Se oli kuulemma siinä sitten tältä erää. Ihmistyypit vartoo jo ensi kesää. Ihmistyypeillä on ollu kauhee marmatus, että kauhee pimeys ja talven kylmyys tulee ihan pian. Mää kyllä tykkään talvesta ihan yhtä paljon ku kesästä, ku sillon saa pyöriä lumihangessa ja mennä lumisotaa, eikä oo liian kuuma. No muistutin kumminkin heitä, että ensin pitää hoitaa noi tippuneet lehdet maasta ennen lumia. Sehän on huippua, ku miestyyppi ottaa lehtipuhaltimen esille, niin silloin oon käppänän tarkkuudella varmasti tässä hommassa auttamassa.
