Niin se kesäloma on enää muisto vain! Loma oli kyllä superkivaa aikaa. Parasta oli pitkät ja rauhalliset aamut yhdessä lauman kanssa. Heräiltiin siinä aamusella, ihmistyypit keitteli kahvia, juotiin terassilla aamukahveet ja mä sain notkua rauhaksiin ulkona ja sisällä.
Iltapäivästä oli puuhaa, vartioin tietty omaa reviiriä, saalistin sammakoita, kärpäsiä ja perhosia. Sorsista oon saanut kavereitakin. Kun menen laiturille, sorsat tulevat porukalla kattoon mua. Niitä seuraillessa menee useampikin tovi. Rannassa käy myös hanhia. Mulle on sanottu, että ne sais ajaa pois paskomasta nurmikoita. Mut ku, mut ku…. Nekin on vähän silleen tullut kavereiksi. Ei ne kauheesti mua pelkää… Vaikka omasta mielestäni olen välillä suuri ja vahva saalistaja. Tiirat ajan mielelläni pois laiturin päästä, kun ne pitävät kamalaa meteliä.
Yks päivä muuten näin jättiläisiä. Oltiin iltalenkillä ja reitti kulki lehmälaitumen vierestä. Innolla siinä juoksin tasapompulla, kunnes lehmät lähti kävelemään mua kohti. Silloin vasta tajusin niiden suuruuden ja isot silmät. Laitoin pakin päälle ja juoksin täysillä ihmistyypin jalkoihin turvaan. Mutta loppujen lopuksi ne olivat ihan lempeitä jättiläisiä. Pusua en kuitenkaan uskaltanut niille antaa.
Lomapäiviin on kuulunut myös hieman kyläilyä ja lähimatkailua. Olen käynyt useammallakin torilla ja siellä tavannut uusia koirakavereita, ja Säkylässä tapasin vissiin pari mun faniakin. Ainakin he tunnisti mut Lauttakylän uutisvainukoiraksi. Sain heiltä rapsutuksia ja kauniita sanoja. Kyllä oli kiva tavata mukavia ihmisiä. Kotona, kun ei aina äänen sävy ole ihan samaa luokkaa ja yhtä lempeää. Väittävät välillä kotona, että olen pahasti kuuro ja murkkuikäinen. Sanovat, että mulla on korvat vain koristeina, kun ei käskyt mene perille. Saattaa joskus olla niin, että en vaan viitsi kuunnella samoja jorinoita… Nyt sisälle, pissalle, kotiin päin, ei saa haukkua, tänne tänne… mitä näitä nyt kaikkia on. Yksi kysymys, jolla tottelen välittömästi on ”Ottaako Lili KANAFILEEN?” Se on nimittäin sellasta herkkua, että peittoaa sammakoista lähtien ihan kaiken. Saan sitten pienen murusen koirille tarkoitettua kanaherkkua.
Lomassa oli myös yksi tärkeä seikka pitkien aamujen lisäksi. Ei tarvinnut olla kotona yksin. Nyt kun arki alkoi, saa taas totutella siihen, etten aina pääse toimistolle mukaan. Osaan kyllä olla yksinkin, mut aina kivempaa on, kun on kavereita.
Heitin tuohon kuvaksi veneilykuvan, kun se oli kesällä kivaa hommaa aurinkoisella kelillä.
