Huh hellettä! Kyllä nyt kelpaa, kun on lämmintä. Onneksi kävin trimmissä juuri ennen helteiden alkamista.
Nyt on meinaan parta kesäkuosissa ja kulmakarvat ojennuksessa. Naistyyppi ilmoitti, että kermajuustoo ei tipu pöydästä yhtään ja olen pienimuotoisella dieetillä. Iltaisin käydään lenkillä, kun päivällä ei kerta kaikkiaan pysty, on niin kuuma! Sain myös kuulla, että minulla on edessä kesäkuun lopussa kauneusnäyttelyt ja ne on kuulemma ihan sellaset oikeet rotunäyttelyt. Ei ollenkaan mitkään leikkikisat. Siinä vissiin syy siihen, että juusto on nyt hetken tauolla. Sain yks päivä itselleni siron näyttelyremmin ja siinä sitten harjoiteltiin ja tepsuteltiin pihassa yks ehtoo. Ymmärsin, että sitä hihnaa ei syödä ja kuljetaan nätisti vierellä. Välillä tulee kyllä mielihalu, että alan pomppia ja jahdata remmiä. Oon taitava saamaan itseni umpisolmuun remmin kanssa. Naistyyppi totesi, että onneks on vielä aikaa harjoitella lisää.
Sastamalaan tehtiin hieno koirapuisto. Kotona kerrottiin, että nyt lähdetään puistoileen. Kun kello löi illalla kahdeksan, saavuimme puiston porteille. Siellä odottikin jo tuttu käppänäkaverini Rampe. Pitkästä aikaa nähtiin, nuuskuteltiin ja tepasteltiin pitkin poikin uutta koirapuistoa. Ensikertalaiselle puistoilu oli mukava kokemus! Varmasti käydään toistenkin.
Puistossa ei ole vaaraa, että tassut palavat kuumalla asfaltilla. Siellä oli oikein mainio maasto ja erittäin paljon kaikenlaisia uusia terveisiä ja hajuja muilta puistoilijoilta. Ei aikaakaan, kun puistoon saapui muutama uusi kaveri myös. Itse olen luonteeltani hieman ujo ja tarkkailen mieluummin ensin sivummalta, että mikä on homman nimi. Puistossa oli oikein mukavaa porukkaa ja siellä vierähti hyvä tovi muiden karvaisten kavereiden kanssa.
Onneksi ihmistyyppi oli ottanut mukaan mun retkipullon, jossa oli kylmää vettä. Sitä pitää nyt näillä keleillä juoda. Ja juu, automatkailu on hyvin vähäistä näillä keleillä, vaikka siellä ilmastointi onkin. Oon kuullu, että jotkut koirat on jätetty kuumaan autoon. Siinä hommassa voi lähtee vaikka henki. Onneks mua ei autoon jätetä.
Kesäloma siintää jo horisontissa. Voipi olla, että kirjoittelen kuulumisia sitten vasta lomien jälkeen. Silloin kuulettekin, kuinka kävi näyttelyissä. Naistyyppi just pussasi mua ja sano, että on ihan sama mitä siä näyttelyssä sanotaan. Oon kuulemma ihan paras, ihana ja rakas just tämmösenä, ku nyt oon. Mielessäni mietin, että ehkä näiden puheiden perusteella saattaa kumminkin se juuston palanen tippua pöydästä jo ennen juhannusta…
