Maailma on vissiin ihan sekasin. Nimittäin hetki sitten oli lunta maassa ja nyt on ihan mustaa ja kauhee kurakeli.
Rakastan lunta yli kaiken. Otin siitä kaiken ilon irti sen aikaa, mitä sitä nyt riitti. Aamulla otin aina aamupesut lumihangessa. Autoin myös lumen auraamisessa eli naamallani aurasin omia polkuja.
Viikonloppuna oli kylällä joulunavaus ja näin myös joulupukin. Ihan ekaa kertaa elämässäni. Ihmettelin, kun mua ei päästetty tekeen tarkempaa tutkimusta pukin kans. Kuulemma olisin ihan varmasti ottanut sitä parrasta kii. Kieltämättä joulupukilla oli komea muhkea parta, arvostan! Tämä neiti kun arvostaa hyvin hoidettuja ja siistejä partoja. Onhan omanikin kuulemma varsin komea. Hiukan tää keli masensi joulutunnelmaa. Mutta ei se sentään vauhtia hidasta. Naistyyppi vie työpäivän päätteeksi mut lenkille ja silloin on jo pimeetä. Pitää muistaa heijastimet ja taskulamppu, niillä pärjää. Mulla on myös punainen valopanta, joten mut huomataan hyvin myös.
Viime aikoina ihmistyypit ovat puhuneet pedoista. Jos on liian pimeetä ja hämärää, mua ei päästetä yksin takapihalle pissalle ja lenkilläkin pidetään useammin kiinni, enkä saa kirmata ihan täysiä joka puolella. Kun asiasta kysyn, saan vastaukseksi, että nurkissa on susia. Olisin susille yksi haukkapala vaan, alkupala tai jälkiruoka. Ihmistyyppien puhelimet ovat piipanneet useamman kerran, kun naapurit ilmoittavat susihavainnoista. Pari sutta on ollut vissiin 200 metrin päässä. No ei sen puoleen, silti ollaan lenkkeilty joka päivä, mutta huomaan kyllä että narunjatke toisessa päässä tarkkailee peltoja ja metsiä koko ajan. Olen kuulemma niin rakas, että ei suin päin heitetä suden suuhun.
Yhtenä mustana perjantaina naistyyppi lähti kauppaan ja tuli takas ison pahvilaatikon kanssa. Siellä oli kuulemma Bob. Ehdin jo ajatella, että tänne tulee joku reviirin valtaaja. Tarkasti tutkin mitä laatikosta paljastui ja hyvänen aika sentään, siellä oli joku musta pyöreä, melkein kuin pallo, mutta littana.
Bobi lähti liikkeelle ja piti hurinaa. Naistyyppi pomppi ilosta ja miestyyppi murisi jotain, että kaikkee kans tarttee hommailla. Huomasin hyvinkin äkkiä, että Bobi imuroi roskat lattialta. Onneksi kerättiin mun lelut ensin koriin talteen. Siinä menikin sitten se ehtoo mukavasti, koska tietysti vahdin sitä silmä tarkkana. Muutaman kerran jouduin sitä komentaan haukkumalla, ku se pöljä jäi jumiin. Välillä menin sohvalle ja tsiikailin sieltä Bobin touhuja. Pienestä toi naistyyppi on onnellinen. Täällä se Bobi nyt huristelee melkein joka päivä. Sitä ihmettelen, kun ihan kuin ihmistyypit puhuis sille. Se on kone, ei esim. koira joka ymmärtää.
Nyt toivon ja odotan vain lunta, lunta ja lunta! Tulis hiukan valoisampaa ja samalla Bobilla ei olis ihan niin paljon hommia. Alkaa kohta käymään Bobi sääliksi, kun joutuu ahertaan koko ajan. No oonhan mä suuri syy Bobin muuttoon meille. Mun tassut tuo kaikki kurat, risut ja hiekat ulkoa sisälle. Vaikka kuinka käydään tassupesuilla, mutta silti vaan.
Nyt kuono kohti joulua ja loppuvuotta. Ensin juhlitaan Suomen itsenäisyyspäivää ja sitten ei olekkaan enää pitkä aika jouluun. Itsenäisyyspäivää pääsen juhlimaan hyvän ystäväni Huugon luokse. Ollaan kylässä koko lauma. Työpaikan pikkujouluihin en pääse. Harmi. Olisin kyllä halunnut ja varmasti osaisin käyttäytyäkin. On kuulemma K18-bileet ja 2-vuotias ei vielä niihin aikuistenjuhliin pääse.
