Kuluneen viikon aikana olen kuullut muun muassa kysymyksen ”miksi matematiikan osaaminen kouluissa rapistuu?” ja ”miksi koululaiset eivät enää lue kirjoja?”. Ilmoille on heitetty laajasti keskustelua siitä, mitä romahtaneille Pisa-tuloksille pitäisi tehdä? Pisa-tutkimus mittaa kolmen vuoden välein 15-16-vuotiaiden oppimista matematiikassa, äidinkielessä ja luonnontieteissä. Uusimpien kansainvälisten Pisa-tulosten myötä Suomi ei enää ole tuloksissa maailman kärkisijoilla, mutta ihan hyvällä sijalla kuitenkin.
Kysyin Pellonpuiston koulun rehtorilta, Mari Westerbergilta, mitä mieltä hän on asiasta? Hän kertoi, että kouluaikana edelleenkin noudatetaan huolellisesti suunniteltuja opetussuunnitelmia. Oppitunneilla opiskellaan ohjatusti asioita ja muun muassa luetaan kyllä kirjoja. Pellonpuistossa myös jokainen opettaja kautta linjan kiinnittää huomiota oppilaiden käytöstapoihin. Yläaste valmentaa oppilaita, koko ikäluokkaa, tulevaisuuteen. Elämää varten. Tiistaina alkoi yhteishaku, jonka myötä yhdeksäsluokkalaiset päättävät ensi kertaa tulevaisuutensa suunnasta.
Melkein puolet ikäluokasta jatkaa lukioon ja yli puolet ammatilliselle polulle. Koska yläasteella opiskelee koko ikäluokka, on joukossa myös niitä, jotka tarvitsevat erityistä tukea esimerkiksi siinä, kuinka muita ihmisiä kohdataan. Westerberg huomauttaakin, että yläaste on turvallinen paikka tämän loppuelämän kannalta erittäin olennaisen taidon opettelemisessa, ja päättötodistukseen olisi syytä lisätä kohta, johon voitaisiin laittaa rasti ruutuun, mikäli nuori pystyy kohtaamaan muita ja olemaan normaalissa vuorovaikutuksessa.
Pisa-kokeet mittaavat oppimisen tasoa vain rajatusti. Nykyään kouluissa harjoitellaan myös tunnetaitoja, käydään eettisiä pohdintoja ja harjoitellaan medialukutaitoa varsinaisten ainesisältöjen lisäksi. Vaikka parannettavaa varmasti on, ja rahaa tarvittaisiin lisää ainakin siihen, että henkilökuntaa lisäämällä voitaisiin parantaa työrauhaa, voidaan todeta, että hyvinvointimme peruskivi ei suinkaan ole täysin murenemassa.
Ehkä voisi olla syytä miettiä myös, mikä on kodin vastuu nuoren oppimisesta tässä yhteiskunnassa, jossa hyvinvointia tunnutaan tavoiteltavan yhä kiivaammin pahoinvoinnin lisääntyessä. Antaako koti turvan ja oppimisen edellytykset nuorelle? Tehdäänkö kotona lämpimiä aterioita? Luetaanko kodeissa kirjoja? Entä liikunta, liikkuvatko perheet yhdessä?
