Tutustuin viime viikolla paikallisessa museossa uuteen ihmiseen. ”Yksilöitä äidin oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki”, lauloi tämä pieni poika touhuissaan, sanoittaen kaikkien tunteman laulun uusiksi. Hän oli niin viehättynyt yksityiskohdista, jotka tekevät meistä jokaisesta yksilön, että luetteli minulle ensi alkuun liudan piirteitä, jotka tekevät hänen äidistään erilaisen verrattuna muihin perheenjäseniin. Äiti oli perheessä ainoa, joka meikkasi ja käytti rintaliivejä. Äidin etunimi myös loppui eri kirjaimeen kuin muiden perheeseen kuuluvien yksilöiden. Selväksi tuli, että äiti oli erityinen; erityisen rakas, yksilö verrattuna kaikkiin muihin ihmisiin maailmassa.