päätoimittaja
Miten se, että Australiaan ennustetaan ennätyksellisen hyvää viljasatoa, vaikuttaa huittislaiseen maanviljelijään? Itse asiassa vaikutus on tuntuva. Se keventänee kotimaisen viljantuottajan tilipussia tuntuvasti, kun maailmanmarkkinoilla on reilusti edullista viljaa tarjolla. Samalla viljan alaspäin painuva hintakehitys hyödyttää kotieläinsektoria, kun eläimille syötettävä rehu on edullisempaa.
Kaiken kaikkiaan elintarvikkeiden kuluttajahintojen ennustetaan laskevan ensi vuonna maltillisesti, vaikkakin maatalouden yrittäjätulo puolestaan laskee rutkasti. Tähän, Pellervon taloustutkimuksen tiistaiaamuna julkaisemaan ennusteeseen liittyy kuitenkin monta paljon olennaisempaakin tekijää kuin australialaisen viljan hinta.
Sitä, miten maatalousalalla oikein menee, ei ole helppoa hahmottaa. Suomalainen ruuantuotanto on osa maailmanmarkkinoiden suurinta ruokatoimijaa: Euroopan unionia. Sekä kotimaan, että Euroopan unionin mittakaavassa aiemmin historiassa tehdyt maatalouspoliittiset toimet vaikuttavat voimakkaasti tähän päivään. Ruuantuotannon turvaamiseksi luodusta himmelistä on tullut niin kankea ja monimutkainen, että se on kääntynyt itseään vastaan. Koko unionin alueella on nähty tänä keväänä traktorimarsseja, myös Suomessa. Viljelijöiden mitta alkaa olla täysi.
Mitä asialle olisi tehtävissä? Annoimme puheenvuoron asiantuntijalle. Maatalousekonomisti Kyösti Arovuori, joka antaa työkseen politiikkasuosituksia päättäjille, avaa asiaa teemasivuillamme. Avainasemassa ovat Arovuoren mukaan itse tuottajat. Poliittiset laivat ovat hitaita kääntymään, mutta omaan toimintaansa voi jokainen vaikuttaa.
Tämä koskee myös kuluttajia. Lopulta kyse on kysynnästä ja tarjonnasta. Kotimaan markkinamme on pieni, mutta hallitusohjelmassakin on ladattu suuria toiveita ruoka-alan viennin kehittämiseksi. Vientiavausten saamiseksi pitää paiskia rutkasti töitä, mutta muutama asia suomalaisten elintarvikkeiden puolesta puhuu ja vahvasti. Voimme puhua ruuan laadusta ja turvallisuudesta rumpuja päristäen, mutta osaammeko me suomalaiset vieläkään kehua itseämme?
