Istun alla vaahteran. / Koski kohisee, / lintujen kaunis viserrys / pensaikosta kantautuu.

Vaahteran siemenet / leijaavat hiljalleen / alas puusta kuin / laskuvarjojääkärit / siniseltä taivaalta.

Vierelläni penkki / tyhjyyttä ammottaa. / Siihen neidon kauniin / soisin istahtavan.

Hänelle kertoisin / elämän salaisuudet. / Niittykukat kedolta / hänelle poimisin.

Päivänkakkarasta terälehdet / yksitellen yhdessä nyppisimme. / Hassutellen rakastaa ei rakasta. / Mikähän viimeisen terälehden / arvoitukseksi jäisi.

Luonto mukanaan / unelmia kantaa. / Nauttia saan / kauniista kukista, / tuoksuista huumaavista.

Vasta kesäalussa mitä / se tuokaan tullessaan. / Kiitos luoja kaikesta / kauniista mitä meille / olet luonut.