Kun Kauko Järvinen esittelee Huittisten kirjastossa olevan taidenäyttelynsä tulivuorenpurkaus-teosta, eteen avautuu näkymä, jota ei ensi katsomalta välttämättä ymmärtäisi.

–Eräs tuttu ehdotti, että maalaisin tulivuorenpurkauksesta, joka silloin oli tapahtunut Välimeren alueella. En tehnyt työstä pientä, vaan tein siihen ympärille paljon erilaisia yksityiskohtia, joilla on monia tarinoita.

–Luterilaisen kirkon talouden rapistuminen näkyy Huittisten kirkossa. Raamatun tarinan juutalaisen palaavat Siinain erämaasta 40 vuoden jälkeen. Eletään tuhatvuotista valtakuntaa, jossa lapset ja karhut leikkivät yhdessä. Kolme pyramidia, Ryti-patsas, Golgatan ristit, Suezinlahti, muistokivi Huittisten ensimmäisen kirkon paikalta, mustat olympiarenkaat epärehellisen urheilun merkkinä…

–Ja on minulla tänne ylös avaruuteen maalattuna oma talokin, koska avaruuteen jo rakennetaan kaikenlaisia asemia. Taloni saa lämpöä auringosta. Talon viereen pitää maalata vielä paikka kaverilleni karhunkaiselle. Se on risteytys karhusta ja hämähäkistä, että se pystyy liikkumaan avaruudessa seitillään, visioi Kauko Järvinen.

Hän on myös maalannut raamit, ja niilläkin on tarinansa, ne kertovat suomalaisesta rakennusperinteestä – heinäseipäitä, pärekattoa, hirsiseinää ja tiiliseinää.

Huittislaisella taiteilijalla on mielikuvitusta. Töiden esittely on värikästä ja mukaansa tempaavaa kerrontaa. Osa aiheista on saanut ideansa esimerkiksi lehdessä nähdystä valokuvasta tai mainoskuvasta, osa on itse koettua.

–Tässä työssä, jossa mies pelastautuu omenapuuhun palavasta talosta, olen minä itse. Asuin tuolloin Espoossa vanhassa, museoviraston suojelemassa puutalossa. Minulla oli siellä asunto ja galleriatila, palossa meni koko talo. Pääsin pelastautumaan gallerian ikkunasta omenapuun oksille. Minulle jäivät vain päälläni olleet t-paita, vapaa-ajan housut ja silmälasit.

Näyttelyssä oleva työ on vain neljäsosa alkuperäisestä työstä, joka jäi kesken. Tulipalon jälkeen Järvinen muutti Huittisiin ja joutui silloin paloittelemaan työn saadakseen sen mahtumaan autoon.

Kauko Järvinen sanoo, että jotkut muutkin työt ovat osittain vielä kesken, ja hän saattaa maalata niitä näyttelyn aikana.

–Siinä näkee taiteilijan työssään, Järvinen toteaa naurahtaen.

Miksi tätä näyttelyä voisi sanoa, miettii Järvinen, ja vastaa pienen pohdinnan jälkeen:

–Täällä on vähän kaikkea siitä, mitä 75 vuoden aikana on sattunut. Uusimman työni Naalit palaavat olen päivännyt tälle vuodelle. Esillä on maalausten lisäksi lehtijuttuja ja näyttelyn yhtenä täkynä käärinliinat.

Järvinen aloitti maalaamisen 1970-luvulla. Jo 60-luvulla ”pikkukakarana” hän sanoo harrastaneensa piirtämistä, kun muut laskivat mäkiä.

–Kerran pyrin taidekouluunkin Turkuun, mutta ei yksi lähettämäni kuva riittänyt sisäänpääsyyn. Maalaaminen jäi harrastukseksi, armeijan jälkeen olin 15 vuotta elintarvikealalla ja myöhemmin rakennusalan töissä. Huittisiin tultuani tein ensin Huittisten Seurahuoneella kattoremonttia ja siitä jäin taloon niin sanotuksi talonmieheksi neljäksi ja puoleksi vuodeksi.

Näyttelyssä on esillä kaksi siihen aikaan liittyvää työtä: alakerran porttiin taiteiltu Harald Hirmuinen ja pienelle pojalle tehty palapelimaalaus Roope Ankasta ja Mikki Hiirestä.

Kauko Järvisen töissä on vahvat ja rohkeat värit.

–Kun ihminen käy vanhaksi, on oltava värejä, että näkee, heittää taiteilija huumorilla.

–Maalasin aluksi öljyväreillä. Myöhemmässä vaiheessa vaihdoin värit vesiohenteisiin, joiden käyttöä harjoittelen yhä. Voin palata öljyväreihin vielä, jos muotokuvat eivät vesiohenteisilla onnistu.

Järvinen on lahjoittanut töitään ja osan hän on myynyt.

–Toivon, että töitäni omistavat toisivat niitä näytteille tänne kirjaston Hermanni-saliin. Seinillä on tilaa sitä varten, ja sillä tavalla näyttelykin muuntuisi koko tammikuun ajan, sanoo Järvinen.

Pääkirjastossa oleva näyttely on Järvisen ensimmäinen Huittisissa. Espoossa asuessaan hänen töitään oli Kuninkaantien Taiteilijoiden näyttelyssä.

• Kauko Järvinen
• kirjasto
• näyttely
• taide

✔️ Linkki kopioitu!