"Ope sanoi, tee sellainen työ, mitä et ole ennen tehnyt." Ja Marja-Liisa Juurikolla lähti heti raksuttamaan.
”No, en koskaan esimerkiksi abstraktia työtä tehnyt, enkä graffitia”, hän toteaa näyttelyselityksessä Huittisten kirjastossa.
Syntyi käsiä, sydämiä, rakkaudellisia love-sanoja.
”Mikäpä sen tärkeämpää kuin ystävyys”, hän toteaa.
Jollei sitten tärkeämpää ole kasvu ja kehitys, joka on aiheena äidin ja tyttären, Juurikon ja Sini Marttilan tammikuisessa näyttelyssä.
Tytär on koko ikänsä piirtänyt ja maalannut. Äiti on sanojensa mukaan "aika ajoin vähän yrittänyt".
Näyttely alkaa Juurikon töillä.
On esimerkiksi orvokkeja, koska hän on ”ikuisesti orvokkeja rakastanut, tehnyt, kasvattanut, etsinyt sopivaa orvokin väriä". Ja liitäviäkin lintuja, sillä ”lintuja piti vaan tehdä”.
Luminen kuva on näyttelyssä siksi, että "kuvisope sanoi, että lumiaihe nyt". Aihe kiehtoo tekijäänsä: "Lumi näyttää valkoiselta, kimaltelevalta, auringonvalossa monen värisenä, violettina." Juurikko myöntää, että lumi on "vaikea, mutta mielenkiintoinen aihe".
Afrikka-kuva syntyi Juurikon ainaisesta kiinnostuksesta afrikkalaisuuteen ja etnisiin aiheisiin. "Ne upeat värit ja kontrastit."
Marttilan töistä ensimmäinen on muistikuva mummolan ikkunasta kukikkaalle niitylle.
Tekijän mukaan ”välillä värit elämässä ja tekemisessä muuttuivat kirkkaista multaisemmiksi”. Yhdessä tummassa työssä häilyy meduusoja. Ne tulivat unessa, jossa meduusat "leijailivat pimeässä avaruudessa, kuin ajatukset alitajunnassa".
Sitten tulivat ketut, jotka toivat taas värejä.
Nuoruudenaikaiseen työhönsä Marttila on taiteillut riikinkukkoja. Tästä hetkestä hän sanoo: ”Töiden aiheet ovat pysyneet samana fantasiamaisena eläinmaisemana, mutta tekniikka on parantunut paljon.”
Äidille ja tyttärelle on yhteistä se, että "taiteen tekeminen, itseilmaisu on hyvä keino keskittyä ja saada rikkautta elämään."
Ja äiti lisää: "Enkä todellakaan tarkoita rikkaudella rahaa."
Tapahtumatiedot
Marja-Liisa Juurikon ja Sini Marttilan näyttely Huittisten kirjastossa tammikuun ajan
