Pia Krookilla on luvun alla samanaikaisesti vähintään kolme kirjaa: yksi proosaa, yksi runoja ja yksi tietoa. Heinäkuun alussa hän luki japanilaisen Santookan haikurunokokoelmaa Kaikkialla vuoria, vastapäätä kapakka, puolalaisen runoilijan Beata Kępińskan toista kokoelmaa, Sanna Iston nuorten aikuisten romaania Sirpale sekä puutarhakirjaa.
–Viime aikoina usein on ollut auki lisäksi Kotimaan luonto-opas, sanoo Krook, joka muutti Tampereelta Kiikkaan viime syksynä.
Enemmän kuin lukija, Pia Krook on kuitenkin kirjoittaja. Mieli, kieli ja ilmauksen tarve synnyttävät esimerkiksi runoja ja käsikirjoituksia. Käsikirjoittamista hän opiskeli ensin Englannissa, jossa suoritti elokuvataiteen kandidaattia vastaavan opintoarvon. Leffa- ja tv-käsikirjoitusopintoja hän jatkoi Suomessa.
–Elokuva- ja televisiotuotantopolitiikat ovat monisyisiä. Aluksi käsikirjoitin nukke- ja vaha-animaatioita TV2:n animaatio-ohjaajalle, mutta pitkät draamakäsikseni ovat ohittuneet tuotantojonoissa kannuksista ja positiivisista palautteista huolimatta, hän selittää.
Runomuodon Krook löysi omakseen luovan kirjoittamisen perusopintojen aikaan reilut kymmenen vuotta sitten. Hän hakeutui jatko-opintoihin, koska koki käsikirjoittamisen rajatun muodon ahdistavaksi. On elokuvailmaisun osaamisesta silti ollut iloa säkeidenkin kirjoittamisessa. ”Kuvakulmien” vaihtelut esimerkiksi sopivat kumpaan kirjoittamiseen tahansa.
Valokuvaukseen ja runonkirjoittamiseen kirjoittajan on saattanut kuljettaa myös Liitu, Krookin australianpaimenkoira. Lapsuusaikainen haave omasta koirasta tuli eläväksi todeksi kaksitoista vuotta sitten.
"Sinä, veikkoseni, minun,
minä, siskosesi,
sinunkin edestäsi."
–Minkä maailman koira minulle avasi. Paimenkoira on vahvistanut mahdollisuuksiani ja haluani havainnoida etenkin luontoa aiempaa tarkemmin aistein, hän selittää.
–Liitu on opettanut minulle paljon, myös itsestäni. Hän on minun peilini.
"Venyttelemme vartemme,
astelemme samaan hamaan jatkuvaan
konsertto-käyntiin tallallaamme
ain ain ain ain vain vain vain vain
ain ain ain ain vain vain vain
keveimmin kadenssiaskelin
eetoksiin eteviin piiskuttain
nyt vain, nyt vain, nyt vain,
nyt, vain
- -”
Krookin runoja, esseitä ja mielipide-kolumneja on julkaistu lehdissä ja yhdessä runoantologiassa.
–Materiaalia omia kokoelmia varten on muokattuna kylliksi.
Kirjoittamisen rinnalla Krook on toteuttanut runokuvanäyttelyitä.
Elokuun alkupäiviin asti koiraisiin kevät- ja kesärunoihin sekä kuviin voi tutustua Kiikan kirjastossa. Loppuvuoden aikana Krookin on tarkoitus tuoda kirjastoon syksyn ja talven runokuvia.
Runokuviin koiran keralla on voinut tutustua Sysmän kunnankirjastossa, Helsingin Rikhardinkadun ja Tampereen kaupungin lähiökirjastoissa.
”Runot ovat syntyneet oman koiran toiveen täyttymyksestä, tunteista, havainnoista ja aivoituksista koiran kanssa liikkuessa kotopihassa, kujilla, teillä, puistoissa ja metsiköissä”, Krook taustoittaa Kiikan näyttelyn tiedotteessa.
"Tämmoinen tuokio:
kutitan kylkeäsi varpaani kuonolla
niin hellävaroin kuin ilo taitaa,
omamme.”
Näyttelynsä valokuvat Krook on kuvannut perinteisellä järjestelmäkameralla kinofilmille. Valokuvat hän on tulostanut kotikäyttöisellä mustesuihku-valokuvatulostimella.
Tiedotteessa hän toteaa, että ”tulostus matta-arkille antaa tarvittavaa etäisyyttä nykyhetken tarkkuuteen, syntyy muiston tai vaikutelman kuvajainen.”
Jutun esirivi ja kursiivilla merkityt lauseet ovat runosanoja Krookin näyttelystä.
Tarinoissa on ”hiven kaikkea”
Ensin pehmolelut ja nuket, sitten ystävät ja tutut, sen jälkeen partiokaverit ja koulutoverit. He kaikki ovat kuulleet Pia Krookin tarinointia. Ei lapsesta asti tarinoita sepittäneen Krookin yleisöstä ole puuttunut sammakon nutipäitäkään, tai akvaariokaloja tai kaniineja.
Aikuisemmalla iällä Krook on satuillut ja tarinoinut myös eri tapahtumissa ja kirjastoissa eri-ikäisille,
–Etenkin iki-ihanille lapsille.
Runojansa hän on lausunut esimerkiksi Pirkanmaan hoitokodissa.
–On synnynnäinen taipumus tarinain rupatteluun, Krook sanoo.
–Vaihtelevuus on valttini; retrotekstien nostoja, uutuuksien testausta ja esittelyä, suomennettua ja alkuperäiskielistä tilanteen mukaan.
Teini-ikäisenä Krook tutustui Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen perinteisiin.
–Heidän elämäänsä nivoutuvat vahvasti suullinen ja kuvallinen tarinankerronta. Tietyille nimetyille kertojille tarinointi ja tietäjyys ovat ammattitehtäviä. Minä vaikutuin, Krook toteaa.
–Tarinoihin sisältyy hiven kaikkea, hän summaa.
Tapahtumatiedot
Runokuvanäyttely Kiikan kirjastossa 2.8. asti
Kirjasto auki ma ja to 12–18 ja pe 12–16
