Ladataan ilmoitusta

Leena Salpio ei kyllästy erilaisten tekniikoiden opetteluun, mutta yksi on silti ylitse muiden

Huittisten kirjastolla töitä 50-luvulta saakka.

Leena Salpio on ollut tuottelias taiteilija 50-luvulta. Nyt työt ovat esillä Huittisten pääkirjaston Hermanni-salissa. Kuvat: Pauliina Vilenius
Leena Salpio on ollut tuottelias taiteilija 50-luvulta. Nyt työt ovat esillä Huittisten pääkirjaston Hermanni-salissa. Kuvat: Pauliina Vilenius
Pauliina Vilenius

Leena Salpiolle lyijykynä on tuttu väline jo varhaislapsuudesta.

–Sillä oli mukava riipustaa omat puumerkit paperille ja äidin Sianhoidon oppikirjaan, muistaa Salpio.

Vähän vanhempana hän piirsi naapurintyttöjen kanssa paperinukkeja. Taidot kehittyivät vinhaan uusia vaatteita nukeille piirtäessä.

Lyijykynän jälkeen Salpio on kokeillut monenlaisia tekniikoita ja maalannut myös posliinia ja tekstiilejä. Yksi on kuitenkin ylitse muiden: hiili.

–Hiilipiirustusta rakastan yli kaiken, sanoo marraskuun ajaksi töitään Huittisten pääkirjaston Hermanni-saliin ripustanut Salpio.

p_leena salpio niilo.JPG
–Mies oli Niilon näköinen, sanoo Leena Salpio tänä vuonna valmistuneesta Niilo-nimen saaneesta hiilityöstään.

Kaksiviikkoisena Lauttakylään muuttunut Leena Salpio kertoo ajatelleensa kouluaikoina, että hänestä tulee aikuisena taiteilija. Salpio opiskeli vuoden Suomen Kuvataideakatemiassa, mutta päätti kuitenkin lähteä lukemaan kemiaa.

Opintojen jälkeen Salpio palasi kotipaikkakunnalleen ja on asunut Huittisissa miltei koko aikuisikänsä.

–Palatessani Lauttakylään 70-luvulla olin luovimmillani. Kaikki taidenäyttelyt, joissa olin kiertänyt sekä taidekirjojen selaaminen Akateemisessa kirjakaupassa olivat räjäyttäneet minussa melkoisen luovuuden.

Salpio muistaa erityisesti Tyko Sallisen työt Hihhulit ja Jytkyt.

–Ateneum kiersi silloin maakunnissa, ja toi näyttelyn myös Lauttakylän yhteiskoululle. Isä ja muutama muu mies katsoivat Sallisen tauluja ja totesivat, että kyllä sen hien hajun oikein tuntee. Minua jäi vaivaamaan, että miten ihmeessä, muistelee Salpio hymyillen.

p_leena salpio raputyo.JPG
Rapuillallinen. Öljyvärityön Salpio maalasi leirillä 15-vuotiaana.

Salpio kertoo olevansa kiitollinen kaikille matkan varrella kohtaamilleen taideopettajille. Erityisen hyvin hän muistaa Lauttakylän työväenopiston kuvaamataitopiiriä vetäneen Toivo Koiviston.

–Koko ajan olen käynyt erilaisilla kursseilla. Olen aina halunnut imeä itseeni oppia, sillä jokaiselta opettajalta saa jotain uutta.

Viimeisin tekniikka, jota Salpio on kokeillut, on kartonkigrafiikka. Tekniikalla pari vuotta sitten toteutetut enkelit ovat esillä myös Hermanni-salissa.

–Nyt opettelen käyttämään öljypastelleja. Myös tekstiilitaiteesta ammentaminen kiehtoo.

p_leena salpio.JPG
Hiilipiirustus on Leena Salpiolle tärkeä tekniikka. Eteenpäin-työ on valmistunut tänä vuonna.
p_leena salpio eka henkilökuva.JPG
Salpion ensimmäinen henkilökuva, Istuva tyttö, vuodelta 1956.

Tapahtumatiedot

Leena Salpion näyttely Huittisten pääkirjastolla marraskuun ajan

Lue lisää

Paikalliset uutiset diginä - nyt vain 78 e/vuosi.

Tilaa
Näytä mainos