"Toiveissa olisi kunnioittaa ystävämme Maj-Leena Niemen muistoa ja pystyttää muistonäyttely hänen kunniakseen. –Maj-Leena oli taideseura Indigon perustajajäsen, kuten mekin ja valtavan tuottelias taiteilija."
Noin toivoivat Lauttakylä-lehden jutussa Sirpa Luukkonen ja Iina Kajander, jotka avasivat Huittisiin Verstasgallerian viime vuoden joulukuussa.
Samaan aikaan toisaalla Niemen tytär Elina sekä poika Ilkka ja vaimonsa Eija Pent-Niemi olivat jo jonkin aikaa miettineet, missä voisivat pitää Maj-Leenan (1928–2020) muistonäyttelyn. Palaset loksahtivat kohdalleen niin, että Verstasgalleriassa avataan näyttely Niemen töistä toukokuun 19. päivä.
LUE MYÖS Ystävät, joille taide on tapa olla ja hengittää
Ilkalla ja Eijalla ei ole mikään pieni työ, kun valitsevat teoksia näyttelyyn. Tätä haastattelua tehdään Maj-Leenan ja viime syksynä kuolleen Pentti-puolison talossa. Seinät ovat täynnä Maj-Leenan tauluja ja lisää maalauksia nojailee seinien vierellä. Laatikoista löytyy savihahmoja.
–Teoksia on täällä toistasataa, näyttelyyn mahtunee viitisenkymmentä. Jos maalauksia ostetaan näyttelystä, niin sitten tuomme toisen taulun tilalle, Ilkka Niemi toteaa.
–Aiomme viedä näyttelyyn töitä eri vuosikymmeniltä, ja ottaa esimerkkejä Maj-Leenalle tyypillisistä teemoista. Hän maalasi paljon luontoa ja maisemia sekä kukkia, jonkun verran myös eläimiä. Useimmiten hän käytti öljyvärejä, mutta jonkun verran myös vesivärejä, Eija kertoo.
Ensimmäiset maalaukset ovat 1970-luvulta. Sivellin pysyi Maj-Leenan kädessä melkein loppuun asti.
–Hän kuoli helmikuussa 2020. Ja edellisenä vuonna syntyi vielä kolme maalausta: Talvinen talo, Vapaat lampaat ja Unikot, Ilkka listaa.
Tuotteliaisuudestaan huolimatta taiteenteko ei ollut Maj-Leenan leipätyö. Hän työskenteli verotoimistossa sekä teki kirjanpitoa perheyhtiössä Lauttakylän Putkityö Brunnila & Niemi. Hän jäi eläkkeelle 1991 ja sen jälkeen Maj-Leena saattoi maalata enemmän. Hän kävi taideleireillä ja kansalaisopiston taidepiireissä.
Elämään mahtui silti muutakin.
–Maj-Leena oli huolehtivainen ihminen. Hän esimerkiksi oli omaishoitajana äidilleen, anopilleen, Mielikki-siskolle ja puolisolleen Pentille, Eija sanoo.
Niemet kertovat, että Maj-Leena oli ”yökukkuja”.
–Öiseen aikaan hän vetäytyi taideaskareihin saunan pesuhuoneeseen. Siellä öljyvärit saivat haista rauhassa, siellä oli tilaa pohjustaa maalauksia. Siellä hän saattoi vetäytyä omaan maalausmaailmaansa ja keskittyä. Se paikka oli hänen oma maalarin kuplansa.
”Sydämellinen, suora, oikeudenmukainen”
–Maj-Leena oli äärettömän rehellinen ja suora ihminen. Hän ei milloinkaan mennyt aidan yli matalimmasta kohdasta. Maj-Leena teki työnsä ahkerasti ja omalla hiljaisella, vaatimattomalla tavallaan, Verstasgallerian toinen galleristi Iina Kajander muistelee Maj-Leena Niemeä.
–Hän oli luonteeltaan hieno, kiltti ja inhimillinen. Ei varmasti jäänyt velkaa kenellekään. Muistan häntä lämmöllä ja kaipauksella, Kajander toteaa.
Toinen verstasgalleristi Sirpa Luukkonen sanoo, että Niemi oli aktiivinen osallistuja ja tuottelias taiteilija. Hän oli yksi taideseura Indigon perustajajäsenistä ja pitkään yhdistyksen rahastonhoitaja.
–Maj-Leena oli sydämellinen ja oikeudenmukainen ihminen, joka aina huomioi muut paikalla olijat. Jos kursseilla joltain maalaaminen ei onnistunut, hän löysi aina positiivista sanottavaa ja kannusti.
Luukkonen kertoo, että tarinankertojana Maj-Leena oli verraton.
–Hän kertoi kursseilla aina hauskoja tarinoita muun muassa lapsuudestaan, jolloin elämä oli kovin erilaista verrattuna siihen, mihin me nuoremmat olimme tottuneet. Näiden tarinoiden innoittamina syntyi myös upeita maalauksia.
Tapahtumatiedot
Maj-Leena Niemen muistonäyttely 19.5. klo 15–18 ja 22.5.–2.6. klo 16–19 Huittisten Verstasgalleriassa, Palvarinkatu 2
