Komea näädänkarvasivellin.
Sen Yrjö Tala, nyt 84-vuotias, osti Tyrvään kirjakaupasta lukioikäisenä. Se oli kunnon sivellin. Sillä sai ohuen viivan ja leveän vedon ja kaiken siltä väliltä.
Ja saa. Edelleen. Muutama vuosi sitten Tala kaivoi esiin siveltimen, joka oli lähes käyttämättömänä kulkenut hänen matkassaan kaikki elämän vuodet.
–Kiikan kotimme omenasato houkutti minut piirtämään hauraan omena-asetelman. Enempää en tehnyt sinä syksynä. Seuraavana syksynä pihalla omenat taas kypsyivät. Se nosti mieleeni vuoden takaisen luonnoksen, otin esiin siveltimeni ja päätin kokeilla. Onnistuin.
Seuraava akvarelli epäonnistui. Se päätyi heti roskakoriin.
Tala ei antanut periksi.
Hänen mielestään yksi akvarellien eli vesiväritöiden ominaispiirre on se, että maalaamisessa ei ole korjaamisen mahdollisuutta. Öljyvärityössä virheen voi peittää, mutta akvarelli on hetken teko.
Akvarelleissa nopeus yhdistyy pitkäjänteisyyteen.
–Kuva itse on tehtävä varsin nopeasti, mutta sitä edeltää paperin liotus, pingotus ja paperin kuivumisen odottaminen.
Onnistuneita akvarelleja on omenaisen alun jälkeen syntynyt kolmisenkymmentä. Ne ovat nyt esillä Galleria Akselissa Sastamalan Vammalassa. Näyttely – Talan ensimmäinen ja viimeinen, niin kuin hän leukailee – oli tarkoitus pitää jo keväällä Sastamalan Jaatsilla.
Hän oli ehtinyt ripustaa seinälle kaksi taulua, kun naapurihuoneesta kulttuurisihteeri kiiruhti kertomaan, että koronarajoitukset ovat tiukentuneet. Näyttely piti peruttaa.
–Olen pessimistinen luonne, ja olin ajatellut koko ajan, että ei näyttely toteudu. Sanoinkin vaimolleni Pirkolle, että mitä minä sanoin.
Puolen vuoden odotus lavensi näyttelyä. Akselissa on akvarellien lisäksi kymmenen hiilipiirrosta. Ja kyllä, myös hiilet ovat niitä taidetarvikkeita, joita Tala jo lukiolaispoikana hankki.
Nuorena miehenä Tala mietti kuvataiteilijaksi ryhtymistä. Tyrvään yhteiskoulussa kuvaamataidonopettaja Hellevi Lampimäki oli hyvin kannustava.
–Piirustuksen numeroni oli 9. Eikä todistuksessa muita yhdeksäisiä ollutkaan, ellei sitten huolellisuus ja tarkkaavaisuus. Myös taiteilija Into Linturi kannusti minua. Sanoi, että hanki joku leipätyö, mutta säilytä kuvataide harrastuksena.
Ei Tala noudattanut – sitäkään, niin kuin itse mainitsee – neuvoa.
–Olen kaikki tai ei mitään -tyyppiä.
Talasta tuli 30 vuodeksi pappi ja 20 vuodeksi tutkija. Teologian tohtorin hatun hän sai päähänsä 2008. Jatkotutkimus valmistui kymmenen vuotta myöhemmin.
–Johdatusta tai ajautumista, miten sen nyt ottaa. Joka tapauksessa mikään muu ei olisi voinut antaa minulle sitä mitä teologialta sain.
Näyttelyssä teologia häilyy taustalla. Kolmen omenapuun hedelmiä kuvaava akvarelli esimerkiksi on nimeltään Kolmas luomispäivä.
–Sinä päivänähän Jumala erotti merestä maan, jossa alkaa kasvaa kasveja. Mutta ei kuvan näkeminen edellytä tuota tietoa, Tala lisää.
Enimmät teokset Paluu juurille -näyttelyssä ovat maisemia. Jokivartta ja peltoja.
Tala itse tietää, että maalausten maisemat ovat varsin suppealta alueelta Kiikan kotitalon mailta. Ne ovat riisuttuja kuvia, esimerkiksi taloja niissä ei ole. Kiikan lisäksi Tampereella asuva Tala ei tiedä miksi niin on.
–Ehkä maalauksista tulisi liian tunnistettavia. Ja joka tapauksessa luomisessa syntyy aina jotain sellaista, mitä ei ole ollut ennen.
Yks yhteen hän ei halua teoksiaan tehdä senkään tähden, että ei ole valokuvaaja.
Akvarellisti-Tala maalaa ensin horisontin, siksi kuvissa on aina myös taivasta. Tai hänen kokemuksensa taivaasta.
–Taivas muuttaa ilmettään jatkuvasti. Se ei pysähdy, ei sille voi sanoa, että seiso paikallasi kymmenen minuuttia. Jos yrittää jäljitellä taivasta, on tuhoon tuomittu. Voin luoda kuvaan oman taivaani, sen jäljen minkä taivas minuun jätti.
Lue myös: Talan talo on vinha vaikka vanha
Tapahtumatiedot
Yrjö Talan näyttely 17.10. asti, ti–pe klo 12–18 Galleria Akselissa, Asemakatu 16 Sastamala
