–En halua osoittaa liikaa. Haluan houkutella katsojan kuvan sisään, reunojen taakse, sanoo Mikael Vahtera. Hänen Versoja-näyttelynsä on esillä Huittisten kirjastossa marraskuun ajan.
Hän on näyttelykuvissaan nostanut seinille paljon yksityiskohtia ja lähikuvia. Hänen mielestään yksityiskohta sudenkorennon siivestä voi olla yhtä iso asia kuin kuva maailman korkeimmasta vuoresta.
–Maailmassa on paljon asioita, joita ei huomaa, jos niitä ei pysäytä kuvaksi.
Välillä Vahtera ”leikkii” kuviensa kanssa, niin kävi takavuosina esimerkiksi ananaskuvien kanssa.
–Kiinnitin huomiota ananaksen kuoren silmuihin, ja sitten kokeilin kopioida sitä pientä yksityiskohtaa ja tehdä siitäpeilikuvia. Asetin silmukopiot riveihin, ja syntyi teos, jolle annoin nimen Kuosi.
Huittisten näyttelyssä on esillä myöhemmältä ajalta vihreä ja punertava ananaskuosi sekä violetti orkideakuosi.
Vahtera sanoo olevansa innokas, touhukas valokuvauksen harrastaja, jolle kamera on hyvä kaveri. Kaveruus alkoi vuosituhannen vaihteessa.
–Siitä ajasta lähtien olen oleillut ja asunut pitkiä aikoja Itä- ja Kaakkois-Aasiassa. Tutuiksi ovat käyneet esimerkiksi Vietnam, Malesia, Kiina ja Japani, hän kertoo.
Vahtera on liikkunut seuduilla digikameran kanssa niin, että on syntynyt useiden tuhansien kuvien varasto. Nyt kun korona-aika on rajoittanut matkustamista, helsinkiläinen Vahtera on paneutunut kuviinsa ja koonnut niistä näyttelyn Huittisiin, kun tuttava sitä ehdotti.
–Nyt oli sopiva aika katsoa taaksepäin ja matkustaa maailmalla kuvien kautta. Toivottavasti ne antavat katsojille samanlaisen kokemuksen.
Vahteran kuvissa päällimmäisenä on luonto ja luonnollisuus. Useassa kuvassa on kuitenkin aistittavissa luonnon ja ihmisen rinnakkaiselo.
Näyttelytiedotteessaan valokuvaaja toteaa: ”Kasvatettu ja rakennettu valtaa jatkuvasti lisää tilaa.” Ja: ”Raunioituneen khmertemppelin kiviseinän rakoihin kiemurrelleet puuvanhuksen juurisormet muistuttavat miten uusi imee kasvuvoimansa entisestä.”
Tapahtumatiedot
Näyttely Huittisten kirjastossa marraskuun loppuun
