Ensin oli uni.
–Joulukuun kolmastoista päivä sain unessa viestin kirjoittaa tekstejä valosta ja toivosta. Annettiin aiheitakin, esimerkiksi lumisen puun kuorma vertauksena ihmisten haasteille ja koivu, jonka värikirjon mukana voimme hyväksyä myös elämänkaaren. Kirjoitin tekstejä heti kännykän muistiin, kertoo huittislainen Sanna Pärssinen.
–Siitä ei voinut kieltäytyä. Alkoi tie, jota pienin askelin lähdin kulkemaan, syntyi Valoa ja toivoa -mediataidenäyttely.
”Mä hymyillen nostan sen (sulan) ja kiitän viestistä. Sä oot kuin tuulen humina, tai kevätaurinko, aina kuljet mukanani, mun sydämessäni."
Tekstit syntyivät nopeasti.
–Ihan kuin olisin ollut kanava jollekin, Pärssinen sanoo.
Hän toivoo, että kriisien synnyttämästä pelkoajattelusta siirryttäisiin rakkaudelliseen ajatteluun.
–Niin maailmasta tulisi parempi paikka ja synkkä aika olisi muutos johonkin.
"Kiitollisuus hiipii mieleeni ja tuntuu kuin olisin suurilla käsivarsilla. Tunnen kuinka pienenen, ihminen on pieni elämän edessä. Kuinka tärkeää on että voi löytää turvan sisältä silloinkin kun epävarmuus kolkuttaa nurkalla."
Pärssinen on säveltänyt omista teksteistään myös jokusia lauluja, mutta kirjaston näyttelyssä ei kuulu lauluja. Palmgren-konservatorion käynyt ammattimuusikko Pärssinen kertoo, että osa näyttelyn musiikista syntyi helposti.
–Asetuin vain pianon ääreen ja improvisoin. Osa musiikista syntyi hitaammin, olen aika vaativa itseäni kohtaan. Vielä viimeisenä päivänä ennen näyttelyä vaihdoin yhden musiikin toiseen, niin sain itselleni rauhan.
Yhdeksällätoista sävellyksellä hän haluaa tehostaa kokonaisuutta ja antaa mahdollisuuksia lisäoivalluksiin. Hänen mielestään on mielenkiintoista mitä kukakin musiikissa kuulee ja teksteissä näkee.
"Täydessä helisevässä soinnussaan, antautuen elämänvirtaan, elämään on tultu elämään.”
–Minulla on tapana sanoa, että aamulla herätessäni en tiedä, mitä tänään luon. Kuuntelen itseäni ja annan asioiden tulla, eri asiat vaativat eri muodon.
Näyttelyssä Pärssinen on istuttanut sanansa valokuvien päälle, ne hän on hakenut kuvapankki Pixabaysta. Sanoillaan, musiikilla ja suomalaisille tutuilla kuva-aiheilla hän haluaa kertoa valon ja toivon lisäksi myös hyväksymisestä, sisäisen katseen suuntaamisesta, armollisuudesta, rakkaudesta, arjen timanttihetkistä, rohkeudesta. Ja kiitollisuudesta.
"Kuinka paljon rakkautta ja kauneutta minulla on joka hetki ympärillä. (..) Voisinko ammentaa pienen ripauksen tätä hetkeä sydämeeni ja kasvattaa näin kiitollisuutta sydämessäni.”
Jutun kursiivilla merkityt kappaleet ovat osia Sanna Pärssisen näyttelyn teksteistä.
Tapahtumatiedot
Näyttely Huittisten kirjaston Hermanni-salissa kesäkuun loppuun
