Kaksi naista avasi perjantaina henkilöauton takaluukkua käsin kosketeltavan jännittyneissä tunnelmissa. Peräluukkuun oli sijoitettu useita ruskeita pahvilaatikoita. Eeva Leena Lehtisalo ja Merja Laaksonen nappasivat kumpikin laatikon syliinsä ja käden käänteessä ensimmäiset pakkaukset oli avattu.

–Tässä se nyt on, totesi Lehtisalo melkein hengästyneenä ja otti laatikosta kovakantisen kirjan.

Hän aukaisi kirjan kannet umpimähkään ja päästi ilmoille raikuvan naurun.

–Tässä olen minä ensimmäisenä koulupäivänäni ja tuossa on ekaluokalla tekemäni käsityö, hän hihkaisi.

–Hyvältä näyttää. Kuvat tulevat oikeuksiinsa. Onneksi kirjan taittaja, Satu Rantala, vaati, että kuvien pitää olla skannattuina niin, että tarkkuus on riittävä, totesi Merja Laaksonen tutkien käännellen kirjan sivuja kädessään.

Sekä Lehtisalo että Laaksonen kuuluivat kumpikin kyläkirjan kuusihenkiseen toimituskuntaan, joka aloitti työskentelynsä kolmisen vuotta sitten. Toimituskunnan muut jäsenet olivat Annika Eklöf, Risto Lauhanen, Pekka Lehtinen ja Pirjo Tapanila.

–Vuoden 2020 syksyllä Lehtisen Pekka esitti, että olisi hienoa tehdä Lauhastakin kyläkirja. Siitä se sitten lähti. Koronan ja etäisyyksien vuoksi emme voineet tavata kovin usein, mutta työ eteni tasaisesti, Laaksonen muistelee.

Toimituskunta paitsi keräsi ihmisiltä tarinoita ja kuvia, myös haastatteli useita henkilöitä ja kirjoitti heidän tarinansa puhtaaksi.

–Lähtökohtamme oli, että annamme ihmisten tarinoiden puhua. Kronologisesti etenevä kirja olisi ollut aivan erilainen haaste, Lehtisalo pohtii.

Kyläkirjasta on otettu 200 kappaleen painos, mutta painoksesta jo puolet on varattu etukäteen. Kirja saatiin pienellä tuurillakin sopivasti valmiiksi 16. heinäkuuta vietettäville Lauhan maamiesseuran 70-vuotispäiville, jossa sillä on oma juhlava osuutensa kulttuurillisesti monipuolisessa ohjelmassa.

–Kaikki ovat tervetulleita Maijapirtille mukaan rentoon juhlaan. Samalla voi hankkia itselleen kirjan, naiset toteavat.

–Kyllä nyt tuntuu tosi hyvältä, kun saa pitää valmista kirjaa kädessään, summasi Lehtisalo ja alkoi jo suunnitella uusia projekteja.

Parasta Lauhassa

–Luonto, kyläyhteisö ja sijainti, luettelevat Eeva Leena Lehtisalo ja Merja Laaksonen, kun kysymys kuuluu, mitkä kolme asiaa ovat parasta Lauhassa.

Erityisesti joki antaa leimansa kylälle. Se on Lauhan kohdalla leveä ja paikoin voimakkaastikin virtaava. Saaret antavat maisemaan leimansa ja joskus ulkopuoliset toteavat, että tämähän on kuin järvi.

–Lapsuudessa joki oli täynnä uitettavia tukkeja. Vain rantaan oli rajattu kaista, johon tukit eivät päässeet tulemaan, Lehtisalo muistelee.

Kyläyhteisö saa naisilta erityiskiitosta.

–Lauhassa saa olla rauhassa, mutta seuraa ja apua löytyy, jos sitä haluaa. Minäkin jäin viime talvena autolla kiinni hankeen. En ehtinyt edes puhelinta ottaa käteen ennen kuin Merja jo soitti, että Vesa on tulossa traktorilla, Eeva Leena nauraa.

Kyläyhteisöön erityispiirteensä tuo vankila, joka on ollut kautta vuosikymmenten merkittävä työllistäjä.

–Vankeja ei koskaan tarvinnut pelätä, naiset pohtivat ja toteavat, että ennemminkin vankilasta on aina koitettu bongata julkkiksia.

Naiset arvostavat kylän sijainnin suhteen sitä, että Lauttakylään palveluiden ääreen on lyhyt matka, vaikka Lauhassa saakin itselleen halutessaan täyden rauhan.

• kyläkirja
• Lauha
• Lauhan Maamiesseura