–Jokainen oppii laulamaan, kun on valmis tekemään työtä sen puolesta. Kaikista ei kuitenkaan tule tähtiä, sanoo laulukoulu Preston sydän ja sielu, yrittäjä ja laulunopettaja Päivi Vahela-Nykänen.

–Itsekin olin pienenä tyttönä koulussa tyhmä, kun muiden kanssa nauroin yhtä huonosti laulavaa poikaa. Opettajallakin oli aina pieni hymynkare suupielessä.

Vahela-Nykänen on toisenlainen opettaja. Jokaisessa on hänen mielestään jotain hyvää. Parhain tulos syntyy kun oppilaan ja opettajan motivaatio ja halutaso kohtaavat.

Nuotit ja rytmi ovat laulajalle tärkeitä, mutta eivät silti koko totuus.

–Vaikka taidot jo riittäisivät, laulajan pitää löytää itsensä. Ihmisen sisällä pitää olla jotakin, Vahela-Nykänen sanoo.

Tekemisen pitää olla kovaa, mutta ihminen saa olla haavoittuvainen ja auki. Ne ovat tapoja kohdata ihminen.

Prestotar muistuttaa, että ei laulajan silti tarvitse olla yli-ihminen.

–En minäkään ole sellainen. Itken ja nauran, kun oppilaiden kanssa puhumme lauluun ja elämäänkin liittyvistä asioista.

Vahela-Nykänen myöntää, että monesta oppilaasta on tullut myös hyvä ystävä. Esimerkiksi eräs naimisiin menevä miesoppilas pyysi häntä bestmanikseen, ”koska kukaan ei voisi olla parempi bestman”.